How did it get so late so soon?

Moi!

Kädestä ei löytynyt murtumia, joten kaikki on nyt aika tosi hyvin! Lukuunottamatta sitä, että viime sunnuntaina tajusin, että mulla on enää tasan kolme kuukautta jäljellä ennen kuin lennän takaisin Suomeen. Joulun jälkeen aika on vaan mennyt hirveellä vauhdilla eteenpäin, ja ensi viikolla kolmas jakso loppuu ja sitten on enää yksi jäljellä ennen koulujen päättymistä. Varsinkin nyt kun track & field alkoi, loppukevät on vaan tapahtumia tapahtumien perään, ja sitten onkin jo toukokuu...

Musta on ihana ajatella sitä hetkeä, kun pääsee taas näkemään kavereita ja perhettä pitkästä aikaa, mutta en osaa edes kuvitella miten vaikeaa viimeiset päivät täällä tulee olemaan. Kun on "rakentanut" itselleen elämän täälllä, luonut tiukkoja ihmissuhteita perheenjäseniin, kavereihin, jopa opettajiin, ja sitten kaikki pitää vaan jättää taakseen ja Suomessa palata siihen mihin jäi vuosi sitten.

Nyt on siis vaan elettävä täysillä nää viimeiset kuukaudet ja kerättävä mahdollisimman paljon muistoja ennen kotiinpaluuta. Tää on niin once in a lifetime -kokemus, enkä hetkeäkään oo katunut että lähdin vaihtariksi.

Eilen lauantaina mentiin mun hyvän ystävän Tanan kanssa ratsastamaan niiden hevosilla. Se oli aika mielenkiintoinen kokemus kun seikkailtiin sellaisella joki-metsikkö alueella isojen hevosten selässä. Tuntui kuin olis ollut keskellä jotain Narnia-elokuvaa. Itse en oo koskaan ollut mikään heppatyttö, mutta nautin siitä ihan älyttömästi eilen. Varsinkin kun meillä on melkeen koko viikon ollut aivan ihana sää, aurinkoista ja noin 20 astetta lämmintä.

Että sellaista tällä viikolla.. Puolen vuoden jälkeen löydän itseni kuuntelemasta countrya ja ratsastamasta hevosilla. Nebraska opetti mut hyvin voisin kai sanoa. Ensi viikolta en hirveän innolla odota raskaita track and field -treenejä, sen sijaan odotan state basketball -otteluja, joissa meidän koulun poikien korisjoukkue pelaa osavaltio-mestaruudesta.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille. Kulunut viikko opetti, että elämä osaa olla hyvin arvaamatonta, joten ei pidetä mitään itsestäänselvyytenä. 

<3 Anni      

 

stories to tell

Nyt on yhdellä kädellä kirjoittaminen kovassa treenissä...

Perjantaina oli mun nuorimman host-siskon, Sparrown,  5-vuotis synttärijuhlat, ja hänen toivomuksen mukaisesti mentiin koko perheen voimin ensin sushille ja sen jälkeen rullaluistelemaan. En oo koskaan kuullut kenenkään 5-vuotiaan ykköstoiveen ruoan suhteen olevan sushi. Mutta meillä oli ihan älyttömän ihana ilta, tai no ainakin suurimmaksi osaksi.

Ruoan jälkeen suunnattiin sitten skate island -nimiseen paikkaan, vuokrattiin rullaluistimet ja riennettiin muiden ihmisten sekaan luistelu-radalle. Siellä oli tosi kiva tunnelma hyvän musiikin soidessa ja värikkäiden valojen välkkyessä. Tämä oli siis mun elämäni ensimmäinen kerta rullaluistimilla. No, alkuun se sujuikin ehkä liian hyvin ollakseen totta, koska noin tunnin kuluttua siitä kun aloitettiin löysin itseni lattialta, ranne nyrjähtäneenä, ja loppuilta menikin sitten ensiapu-asemalla jossa lääkäri otti röntgen-kuvat mun ranteesta ja laittoi mun vasemman käden side-tyyppiseen tukeen. Torstaina selviää että onko siellä murtumaa vai ei. Käsi tuntuu nyt jo paljon paremmat ja sormet ristissä toivon että se olis vaan venähdys tai jotain muuta vastaavaa.

Joskus ihmettelen että miten voin olla niin tapaturma-altis ihminen..

Mutta kuten otsikossa lukee, nää on niitä tarinoita joille jo muutaman viikon päästä nauretaan vedet silmissä. Ja hei, se oli kuitenkin vasen käsi, joten asiat voisivat olla paljon huonimminkin!

Anni

      

Hawaii

Moi!

Kotiuduttiin eilen Hawaiilta takaisin tänne lumiseen Nebraskaan ja huomenna on paluu tavalliseen arkeen. Olisin hyvin voinut jäädä Hawaiille vielä toiseksi viikoksi, mutta pakko se kai on kouluun jossain vaiheessa mentävä takaisin... Nyt oon tositosi väsynyt joten jätän kirjoitukset tällä kertaa vähän vähemmälle. Niinhän sitä sanotaan että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Toivottavasti näistä kuvista välittyy se ilo joka oli hyvin hyvin läsnä meidän matkallamme. Hawaii oli tosi inspiroiva paikka, joskus maisemat vetivät täysin sanattomaksi. Waikiki, jossa meidän hotelli sijaitsi, kuhisi turisteja ja oli täysin ihmisten rakentama, mutta päästiin myös onneksi näkemään millainen Hawaii aidosti on. Pääsin tutustumaan aivan ihaniin ihmisiin eri puolilta maailmaa, enkä vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään.

Yhdysvaltojen kauneimmaksi äänestetty ranta

Anni     

A Head Full Of Dreams

Moi!

Taas on muutama viikko vierähtänyt viime postauksesta. Tänään ulkona on semmoinen lumimyrsky ettei ikkunoista näe pihalle, joten saatiin vapaapäivä koulusta. Päätin siis istahtaa alas ja jakaa kuulumiset nyt kun ei ole kiire mihinkään. Vaikka tykkäänkin täällä koulusta tosi paljon ylimääräiset vapaapäivät on aina kivoja. Se on yksi hyvä puoli siinä että asuu osavaltiossa jossa on kaikki neljä vuodenaikaa. Floridassa ei snow dayt taida kovin yleisiä olla...

Viime viikolla oli poikien koristurnaus keskiviikosta perjantaihin. Meidän koululla on erittäin hyvä poikien korisjoukkue, ja perjantaina kultamitalit roikkuivat kaulassa voiton kunniaksi. Meidän koululla oli joka pelipäivä eri pukeutumisteema, ideana oli näyttää yhtenäiseltä ja kannustaa meidän joukkuetta hauskalla tavalla. Keskiviikko oli "wild Wednesday", torstai "throwback Thursday" ja perjantai "frat boy -Friday". Tässä kuvassa meidän throwback Thursday -asuista:

Mä alan tänään jo varmaan vähän pakkailemaan Hawaiia varten... Tämä osoittautui aika lyhyeksi viikoksi, koska aika suurella mahdollisuudella huominenkin koulupäivä perutaan ja mä otan omaa lomaa perjantaina ton reissun takia. Kunhan lentoja ei aleta perumaan, tämä sää tuli mulle ihan täydelliseen aikaan. 

Tajusin, että kun tuun takasin Hawaiilta, meidän joukkueella on ainoastaan yksi korismatsi jäljellä. Ja sitten alkaa kausi olemaankin aika lailla paketissa. Jotenkin vähän haikea ajatus miten vähän treenejä ja pelejä enää jäljellä. Oon tosi iloinen että aloitin koripallon silloin viime vuoden puolella. Oon saanut paljon uusia ystäviä meidän joukkueesta, sellaisia joihin en olisi välttämättä tutustunut yhtä hyvin ilman koripalloa, ja tää on ollut myös yksi opettavaisimmista kokemuksista ikinä. Päällimäisenä ehkä itselleen nauramisen taito ja tietynlainen itsevarmuus tai -luottamus. Se kun tajuaa että teki juuri jotain jota ei olisi koskaan uskonut tekevänsä on aika mahtava tunne.

Anni

changes, chances

Moi!

Ja ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

Mulla on kouluun paluu alkanut aika mukavan hitaalla tempolla. Me saatiin lukukauden ekana päivänä vaihtaa kursseja, ja mun lukujärjestyksestä löytyy nyt muun muassa weights joka on siis liikuntaa mutta keskittyy pääasiassa lihaskunnon kohottamiseen, sekä hpc tv eli mediakurssi, jossa tehdään noin viikoittain meidän koulun omaa uutislähetystä.

Sain yhden asian raksittua bucket listaltani kun käytiin eilen kavereiden kanssa katsomassa kauhuelokuva "the forest" leffateatterissa. En oo mikään kauhuleffa-ekspertti koska ennen inhosin niitä, joten en oikeen osaa sanoa että oliko se katsomisen arvoinen vai ei. Kyllä se aina silloin tällöin säikäytti. Oon alkanut tykkäämään pelottavista leffoista, mutta niissä ei koskaan oo onnellista loppua mikä on ihan ärsyttävää... :-D

Mulla ei ole kuvia tullut otettua hirveesti viime aikoina, joten päätin tällä kertaa vaan lisätä muutaman sekalaisen kuvan mun kännykästä tähän postaukseen. Jotkut on otettu ehkä viikko sitten, toiset noin 3 kuukautta sitten.

Mulla on yksi uuden vuoden lupaus jonka aion pitää. Ostin nimittäin viime kesänä päiväkirjan juurikin tätä vaihtovuotta varten, ja viime vuoden puolella kirjoitin siihen ehkä huimat kolme tai neljä kertaa... Mun lupaus on siis kirjoittaa jotain joka päivä, koska rakastan sitä kun voin vuosien päästä palata tähän hetkeen ja lukea omia ajatuksia ja tuntemuksia ja hassuja yksityiskohtia jotka muuten saattaisivat päästä unohtumaan. Hauskaa on myös se, että voin jättää mun päiväkirjan lojumaan auki minne tahansa, koska ei kukaan ymmärrä mun höpötyksiä suomeksi :-D 

Pääsen vihdoin tännekin kirjoittamaan kun asia on satavarma, että helmikuussa lähden viettämään omaa spring breakiani Hawaiille! Mun vaihtarijärjestö järjestää siis matkoja eri kohteisiin täällä Yhdysvalloissa ja helmikuun 6-13 pääsen vaihtamaan maisemia viikoksi Nebraskan lumikinoksista Hawaiin hiekkarantoihin. Mun hyviä vaihtarikavereita on myös lähdössä tuonne reissuun, mä oon niin innoissani! 

Vielä viimeisenä haluan omistaa pari sanaa yhdelle mun parhaista ystävistä Suomessa joka huomenna täyttää 18 vuotta. Aino jos luet tätä niin tiedäthän että sä oot mulle ihan hirveän tärkeä. Ikävä on kova mutta voi sitä jälleennäkemisen riemua sit kun kesällä taas nähdään. Sä oot nyt käytännössä aikuinen, mutta ei se tarkoita että sun pitäisi millään tavalla muuttua koska sä oot täydellinen juuri sellaisena kun oot. Ajelethan varovasti.... 

<3 Anni