sunnuntai 28. helmikuuta 2016

stories to tell

Nyt on yhdellä kädellä kirjoittaminen kovassa treenissä...

Perjantaina oli mun nuorimman host-siskon, Sparrown,  5-vuotis synttärijuhlat, ja hänen toivomuksen mukaisesti mentiin koko perheen voimin ensin sushille ja sen jälkeen rullaluistelemaan. En oo koskaan kuullut kenenkään 5-vuotiaan ykköstoiveen ruoan suhteen olevan sushi. Mutta meillä oli ihan älyttömän ihana ilta, tai no ainakin suurimmaksi osaksi.

Ruoan jälkeen suunnattiin sitten skate island -nimiseen paikkaan, vuokrattiin rullaluistimet ja riennettiin muiden ihmisten sekaan luistelu-radalle. Siellä oli tosi kiva tunnelma hyvän musiikin soidessa ja värikkäiden valojen välkkyessä. Tämä oli siis mun elämäni ensimmäinen kerta rullaluistimilla. No, alkuun se sujuikin ehkä liian hyvin ollakseen totta, koska noin tunnin kuluttua siitä kun aloitettiin löysin itseni lattialta, ranne nyrjähtäneenä, ja loppuilta menikin sitten ensiapu-asemalla jossa lääkäri otti röntgen-kuvat mun ranteesta ja laittoi mun vasemman käden side-tyyppiseen tukeen. Torstaina selviää että onko siellä murtumaa vai ei. Käsi tuntuu nyt jo paljon paremmat ja sormet ristissä toivon että se olis vaan venähdys tai jotain muuta vastaavaa.

Joskus ihmettelen että miten voin olla niin tapaturma-altis ihminen..





Mutta kuten otsikossa lukee, nää on niitä tarinoita joille jo muutaman viikon päästä nauretaan vedet silmissä. Ja hei, se oli kuitenkin vasen käsi, joten asiat voisivat olla paljon huonimminkin!

Anni
      

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Hawaii

Moi!

Kotiuduttiin eilen Hawaiilta takaisin tänne lumiseen Nebraskaan ja huomenna on paluu tavalliseen arkeen. Olisin hyvin voinut jäädä Hawaiille vielä toiseksi viikoksi, mutta pakko se kai on kouluun jossain vaiheessa mentävä takaisin... Nyt oon tositosi väsynyt joten jätän kirjoitukset tällä kertaa vähän vähemmälle. Niinhän sitä sanotaan että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Toivottavasti näistä kuvista välittyy se ilo joka oli hyvin hyvin läsnä meidän matkallamme. Hawaii oli tosi inspiroiva paikka, joskus maisemat vetivät täysin sanattomaksi. Waikiki, jossa meidän hotelli sijaitsi, kuhisi turisteja ja oli täysin ihmisten rakentama, mutta päästiin myös onneksi näkemään millainen Hawaii aidosti on. Pääsin tutustumaan aivan ihaniin ihmisiin eri puolilta maailmaa, enkä vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään.

















Yhdysvaltojen kauneimmaksi äänestetty ranta





















Anni     

tiistai 2. helmikuuta 2016

A Head Full Of Dreams

Moi!

Taas on muutama viikko vierähtänyt viime postauksesta. Tänään ulkona on semmoinen lumimyrsky ettei ikkunoista näe pihalle, joten saatiin vapaapäivä koulusta. Päätin siis istahtaa alas ja jakaa kuulumiset nyt kun ei ole kiire mihinkään. Vaikka tykkäänkin täällä koulusta tosi paljon ylimääräiset vapaapäivät on aina kivoja. Se on yksi hyvä puoli siinä että asuu osavaltiossa jossa on kaikki neljä vuodenaikaa. Floridassa ei snow dayt taida kovin yleisiä olla...

Viime viikolla oli poikien koristurnaus keskiviikosta perjantaihin. Meidän koululla on erittäin hyvä poikien korisjoukkue, ja perjantaina kultamitalit roikkuivat kaulassa voiton kunniaksi. Meidän koululla oli joka pelipäivä eri pukeutumisteema, ideana oli näyttää yhtenäiseltä ja kannustaa meidän joukkuetta hauskalla tavalla. Keskiviikko oli "wild Wednesday", torstai "throwback Thursday" ja perjantai "frat boy -Friday". Tässä kuvassa meidän throwback Thursday -asuista:


Mä alan tänään jo varmaan vähän pakkailemaan Hawaiia varten... Tämä osoittautui aika lyhyeksi viikoksi, koska aika suurella mahdollisuudella huominenkin koulupäivä perutaan ja mä otan omaa lomaa perjantaina ton reissun takia. Kunhan lentoja ei aleta perumaan, tämä sää tuli mulle ihan täydelliseen aikaan. 

Tajusin, että kun tuun takasin Hawaiilta, meidän joukkueella on ainoastaan yksi korismatsi jäljellä. Ja sitten alkaa kausi olemaankin aika lailla paketissa. Jotenkin vähän haikea ajatus miten vähän treenejä ja pelejä enää jäljellä. Oon tosi iloinen että aloitin koripallon silloin viime vuoden puolella. Oon saanut paljon uusia ystäviä meidän joukkueesta, sellaisia joihin en olisi välttämättä tutustunut yhtä hyvin ilman koripalloa, ja tää on ollut myös yksi opettavaisimmista kokemuksista ikinä. Päällimäisenä ehkä itselleen nauramisen taito ja tietynlainen itsevarmuus tai -luottamus. Se kun tajuaa että teki juuri jotain jota ei olisi koskaan uskonut tekevänsä on aika mahtava tunne.


Anni