lauantai 22. elokuuta 2015

Äkkilähtö

Moi!

Tein varmasti mahtavan ensivaikutelman kaikkiin osoittamalla kuinka aktiivinen postailija olen... Pyydän anteeksi, mutta tosiasiassa lähiaikoina ei vaan ole tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista. Viime torstaina kuitenkin heti herättyäni näin, että olin saanut facebookissa kaksi kummallista kaveripyyntöä, ja siitähän tämä kaikki sitten alkoi.

Tajusin heti, että mun tulevalta host-perheeltähän näiden pyyntöjen on ollut pakko tulla. Koko päivän sitten odottelin soittoa mun vaihtarijärjestöltä (sts) ja epäilyt osoittautuivat oikeiksi kun puhelin viimein alkoi soida, ja sain kuulla että eräs perhe Nebraskasta on valinnut mut luokseen asumaan.

Lisäksi sain kuulla, että lähtö tulee olemaan jo seuraavana maanantaina.

Yhtäkkiä tuli ihan hirveä kiire ja stressi, miten ehdin vielä viimeisen kerran näkemään läheisimpiä ystäviä ja sukulaisia, pakkaamaan, hoitamaan kaikki käytännön asiat työpaikalla ja muuallakin kuntoon kolmessa päivässä?

Jotenkin olen kuitenkin saanut kaiken sujumaan, ja vaikka lähtö läheneekin päivä päivältä tai tunti tunnilta, olen jotenkin yllättävän rauhallinen. Oon myös päässyt juttelemaan mun tulevan isäntäperheeni kanssa, ja se vaikuttaa aivan älyttömän ihanalta, joka tietysti omalta osaltaan lisää varmuutta lähtemiseen.

Tähän perheeseen kuuluu siis vanhemmat, kaksi jo kotoa pois muuttanutta lasta sekä neljä muuta lasta, joista vanhin on 13-vuotias ja nuorin 4-vuotias. Ne on tosi urheilullisia ja sellaisia aktiivisia ulkoilmaihmisiä, eli juuri täydellinen perhe mulle.




Nyt on kuitenkin ensimmäiset jäähyväiset jo jätetty, ja vaikka kuinka oudolta ajatukselta se tuntuukaan, niin tämä on viimeinen postaus jonka tulen Suomen puolella kirjoittamaan. Saan kyllä olla kiitollinen siitä, kuinka paljon mulla on elämässäni ihmisiä joita tulen kaipaamaan vuoteni aikana. Jotenkin musta kuitenkin tuntuu, että on helpompi hyvästellä läheiset täällä, kun tiedän että näen kaikkia taas vajaa vuoden päästä. Mutta kun ensi kesänä joudun hyvästelemään ne ihmiset joihin olen vuoteni aikana päässyt tutustumaan, mistä tiedän kuinka pitkän ajan päästä pääsen taas tapaamaan heitä?

No nyt menen ehkä asioiden edelle, parempi vain keskittyä tähän hetkeen. Mulla on enää reilu vuorokausi aikaa Suomessa ja sitten jo istunkin lentokoneessa matkalla kohti mun elämäni mielettömintä vuotta.

Mä todella toivon että teistäkin ihan jokaisella tulee olemaan ihan mieletön vuosi, missä ikinä sen vietättekään.

Anni

   



  


tiistai 4. elokuuta 2015

Who Am I?

Moi!

Tästä se lähtee. Oma blogi. Oon oikeasti halunnut tosi pitkään aloittaa blogin kirjoittamisen, mutta motivaatio ja inspiraatio ovat vaan olleet hukassa. Nyt oon kuitenkin super-innoissani, koska lähden syksyllä vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, ja blogin avulla pääsen jakamaan kuulumisia ja kokemuksia kaikille tutuille ja tuntemattomille.

Olen siis lokakuussa 17-vuotta täyttävä tyttö, ja asun Järvenpäässä.

(seuraavat kymmenen kuukautta jossain ihan muualla)

Suomessa opiskelen Kallion ilmaisutaidon lukiossa. Koulu vie pitkien matkojen takia tosi paljon vapaa-ajastani, jonka takia en käy millään ohjatuilla harrastustunneilla. Urheilen kuitenkin paljon ja oon myös hirveä lukutoukka.

Mulla on ihania ystäviä, mutta viihdyn myös hyvin itsekseni. En kuitenkaan pysty kauaa olla tekemättä mitään, koko ajan pitäisi olla jossain menossa.





















Sitten siitä vaihdosta. Miksi Yhdysvaltoihin?

No, ensinnäkin on tietysti se kieli. Englanti sujuu multa ihan hyvin, olen aina ansainnut siitä kiitettäviä arvosanoja koulussa. On kuitenkin ihan eri asia lukea ja ymmärtää kappaleita koulukirjasta kuin oikesti käydä merkityksellisiä keskusteluita ja selvitä arkipäivän tilanteista samalla kielellä. Ja siinä haluankin kehittyä.

Toiseksi on kaikki se high school -meininki ja muu jonka haluan päästä kokemaan. Älkää ajatelko että kuvittelen sen olevan jotain sellaista kuin niissä lukuisissa jenkkiteinileffoissa, mutta sen perusteella mitä tähän mennessä olen kuullut kyllä se aika tavalla suomalaisesta koulunkäynnistä eroaa.

Kolmanneksi syyksi voisin yksinkertaisesti laittaa muutoksen tarve. Mulla on hirveä elämännälkä, haluan päästä näkemään ja kokemaan mahdollisimman paljon. Välillä tuntuu että Suomessa arki noudattaa liikaa samoja rutiineja, ja en osaa edes sanoin kuvailla kuinka hyvältä tuntuu lähteä. Tiedän että vuosi tulee varmasti olemaan yhtä ylä- ja alamäkien vaihtelua, mutta se on elämää.

En tiedä kuinka moni on jaksanut lukea tänne asti mutta haluan vielä lyhyesti kertoa tuosta blogin nimestä.

(tai ainakin yritän lyhyesti)

mulla on kaksi syytä:

1. En ole vielä saanut isäntäperhetietoja, eli en yhtään tiedä missä päin Yhdysvaltoja tulen viettämään seuraavat kymmenen kuukautta. Se voi olla Alaskassa tai Texasissa tai missä tahansa siitä väliltä.

2. Jotenkin koen, että mun vuoteni määränpää ei ehkä olekaan se osavaltio jossa tulen sen viettämään. Uskon, että tulevien kuukausien aikana tulen oppimaan ihan hirveästi uutta, etenkin itsestäni. Ja se, millaisena henkilönä palaan mun vuodelta, on tämän koko matkan määränpää. Ymmärrättekö yhtään mitä ajan takaa? Joskus tuntuu että mun ajatukset on niin monimutkaisia etten itsekään oikein ymmärrä. Näin pitkän matikan opiskelijana ajattelen sitä välillä yhtälönä, jonka ratkaiseminen kestää vuoden. Vasta kun palaan ensi kesänä Suomeen, on mulle selvinnyt mitä tuo x edustaa. Tai ehkä ei vielä silloinkaan! Mutta ainakin olen lähempänä lopullista ratkaisua.

Noniin, nyt lopetan tämän turisemisen. Mahtavaa jos kiinnostuit ja ehkä jopa liityit lukijaksi! Toivon että blogini antaisi mahdollisimman todenmukaisen kuvan siitä, millaista on olla vaihto-oppilas, niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä. Tai jos et ole kiinnostunut vaihtarielämästä, toivon että blogini olisi muulla tavalla inspiroiva. Paras kuitenkin ehkä ilmoittaa että hyvin suuri osa blogini sisällöstä tulee liittymään tavalla tai toisella vaihto-oppilaana olemiseen.

Mulla on tapana stressaantua asioista helposti heti kun ne muuttuvat ns. velvollisuuksiksi, joten pyrin pitämään mahdollisimman rennon otteen tämän blogin
pitämiseen. Yritän kuitenkin postailla mahdollisimman säännöllisesti!

Tähän loppuun vielä inspiroiva sitaatti, niin ensimmäinen postaus alkaa olla paketissa:

The biggest adventure you can take is to live the life of your dreams.

- Oprah Winfrey

Mukavia lukuhetkiä blogini parissa, 

Anni