Perjantaina oli mun nuorimman host-siskon, Sparrown, 5-vuotis synttärijuhlat, ja hänen toivomuksen mukaisesti mentiin koko perheen voimin ensin sushille ja sen jälkeen rullaluistelemaan. En oo koskaan kuullut kenenkään 5-vuotiaan ykköstoiveen ruoan suhteen olevan sushi. Mutta meillä oli ihan älyttömän ihana ilta, tai no ainakin suurimmaksi osaksi.
Ruoan jälkeen suunnattiin sitten skate island -nimiseen paikkaan, vuokrattiin rullaluistimet ja riennettiin muiden ihmisten sekaan luistelu-radalle. Siellä oli tosi kiva tunnelma hyvän musiikin soidessa ja värikkäiden valojen välkkyessä. Tämä oli siis mun elämäni ensimmäinen kerta rullaluistimilla. No, alkuun se sujuikin ehkä liian hyvin ollakseen totta, koska noin tunnin kuluttua siitä kun aloitettiin löysin itseni lattialta, ranne nyrjähtäneenä, ja loppuilta menikin sitten ensiapu-asemalla jossa lääkäri otti röntgen-kuvat mun ranteesta ja laittoi mun vasemman käden side-tyyppiseen tukeen. Torstaina selviää että onko siellä murtumaa vai ei. Käsi tuntuu nyt jo paljon paremmat ja sormet ristissä toivon että se olis vaan venähdys tai jotain muuta vastaavaa.
Joskus ihmettelen että miten voin olla niin tapaturma-altis ihminen..
Mutta kuten otsikossa lukee, nää on niitä tarinoita joille jo muutaman viikon päästä nauretaan vedet silmissä. Ja hei, se oli kuitenkin vasen käsi, joten asiat voisivat olla paljon huonimminkin!
Anni
Paranemisia Tuo tapaturma alttius on kyllä peritty äidiltäsi ( En sanonut ) ettei tule nokkapokkaa
VastaaPoistaKiitos kiitos, käsi tuntuu nyt jo paremmalta :-)
Poista