storytime

Moi!

Tämä viikko kului aika arkisissa merkeissä. Keskiviikkona meillä oli track meet, jossa itse kilpailin 1600 metrin (yhden mailin) juoksussa. Amerikkalaiset nuoret on aika kovia urheilijoita, se on niin suuri osa tätä kulttuuria. Hyvä menestys koulu-urheiluissa on iso ylpeydenaihe, ja toki myös niiden apurahojen/stipendien tavoitteu on aika suuri motivoiva tekijä. Mä olen enemmänkin sen kokemuksen perässä, en taida olla kovin kilpailuhenkinen ihminen. Ja onhan ne jokapäiväiset raskaat juoksutreenit aika hyvä tapa pitää kuntoa yllä.

Perjantaina kävi aika hauskasti kun mentiin mun hyvän ystävän kanssa käymään kahvilla, piti päästä jakamaan kuulumisia kun ei oltu nähty pitkään aikaan. Siinä kahveja tilatessa alettiin rupattelemaan sen myyjän kanssa (yksi asia jota rakastan amerikkalaisissa, miten helppoa ja normaalia jutteleminen ventovieraiden kanssa on), ja hän kysyi multa että mihin kouluun mä olen suuntaamassa lukion jälkeen. Teidän olisi pitänyt nähdä se ilme tämän myyjän kasvoilla kun sanoin että mä olen kotoisin Suomesta, ja että mun täytyy ensin suorittaa lukio siellä loppuun. Ilmeisesti yksi hänen suurimmista tulevaisuudensuunnitelmista/-haaveista on jo vuosia ollut Suomeen matkustaminen sekä suomen kielen oppiminen (joka hänen mukaansa on ehdottomasti yksi maailman kauneimmista kielistä). Tunsin itseni kyllä aika erityiseksi ensimmäisenä suomalaisena jonka hän oli koskaan tavannut. Se oli niin outo yhteensattuma, ja vielä kotimatkallakin naurettiin mun kaverin kanssa miten kummallisista tilanteista aina välillä itsemme löydämmekään.

Kuvat on viime syksyltä, mun lupaus ottaa enemmän valokuvia huhtikuussa ei ainakaan vielä tällä viikolla ole hirveän hyvin toteutunut, mutta ajattelin että silti varmaan kivempi lueskella näitä postauksia jos mukana on aina muutama kuva...

Eilen sain hankittua vielä viimeiset yksityiskohdat promeja varten, jotka ovat siis viikon päästä lauantaina. Löysin itselleni myös mekon ja kengät graduationia varten. Vaikka kuinka yritetään sitä host perheen kanssa kieltää, sekin alkaa jo aika uhkaavan nopeasti lähestymään.

Täällä (niinkuin Suomessa tai aika varmasti missä tahansa muualla) on normina järjestää isot valmistujais-juhlat sukulaisille, kavereille ja muille tuttaville. Mä päätin että koska en itse samalla tavalla "valmistu" lukiosta, vaikka saankin todistuksen ja pääsen kävelemään lavan poikki lakki ja kaapu ylläni, valmistujaisjuhlien sijasta järjestän isot jäähyväisjuhlat sitten toukokuussa. Oon varma että se tulee olemaan ihan superhauskaa, ja täydellinen päätös mun vuodelle. Näin pääsen myös vierailemaan mun kavereiden valmistujaisjuhlissa, ja samalla varmistan ettei kenenkään juhlat mene päällekkäin omieni kanssa. :)

Mukavaa viikonalkua sinne kaikille!

Anni